Edmond Halley (joskus "Edmund", 29. lokakuuta 1656 – 14. tammikuuta 1742) oli englantilainen tähtitieteilijä, geofyysikko, matemaatikko, meteorologi ja fyysikko. Hän oli aikansa johtava tähtitieteilijä. Vuodesta 1720 hän oli Greenwichin observatorion johtaja.^[1] Hän havaitsi matkoillaan Afrikassa ja Amerikassa magneettisen ja maantieteellisen pohjoisen eron eli erannon sekä toimitti 1701 ensimmäisen aihetta käsittelevän kartan.^[2] Revontulet Halley selitti magneettiseksi ilmiöksi ja hän keksi peilioktantin sekä käytti ilmapuntaria korkeusmittauksiin.^[3] Hän toimi Kunin­kaalli­sena tähti­tieteilijänä (Astronomer Royal) ja Green­wichin kunin­kaallisen observa­torion johtajana vuosina 1720–1742.^[4] Halley luetteli 341 eteläisen taivaanpallon tähteä ja julkaisi ensimmäisenä maailmassa Maapallon tuulikartan. Hän auttoi Newtonia Principian julkaisemisessa.^[5][1] Hänen tutkimuksensa koskivat suurelta osin samoja asioita kuin Newtonin mutta ovat jääneet Newtonin varjoon.^[6]

Nykyään Halley muistetaan parhaiten Halleyn komeetasta, jonka uudelleenesiintymisen Halley ennusti oikein. Lisäksi Halleyn mukaan on nimetty asteroidi 2688 Halley.^[7]

• Tietosanakirja. Osa 3, palstat 35–36. (artikkeli: "Halley, Edmond") Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teoksen verkkoversio.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edmond Halley Wikimedia Commonsissa

• Online-luettelo Halleyn muistiinpanoista (osa Greenwichin kuninkaallisen observatorion arkistoa Cambridgen yliopiston kirjastossa) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 436. ("Edmond Halley (1656–1742)") Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1