Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 1 f-molli, op. 10 valmistui vuosina 1924–1925, jolloin säveltäjä oli yhdeksäntoistavuotias. Sinfonia kantaesitettiin Leningradissa 12. toukokuuta 1925, ja Leningradin filharmonikkoja johti Nikolai Malko.

Šostakovitš sävelsi sinfonian diplomityöksi Leningradin konservatorioon. Sinfonian kesto on noin puoli tuntia. Säveltäjä yhdistelee esikoissinfoniassaan sukkelaa ja eloisaa tyyliä sekä dramaattisuutta ja traagisuutta tavalla, joka leimaa myös hänen myöhempää tuotantoaan. Sinfoniassa voi kuulla Igor Stravinskin ja Sergei Prokofjevin vaikutusta. Soitinnus on kepeämpää ja ilmavampaa kuin monissa hänen myöhäissinfonioissaan.

Kantaesitys oli Šostakovitšin elämäkerran kirjoittajan Solomon Volkovin mukaan valtava menestys. Kaikki pitivät iskevästä, temperamentikkaasta ja mestarillisesti orkestroidusta teoksesta, joka samalla oli perinteinen ja helposti avautuva. Sinfonian maine myös levisi, ja sitä esitettiin pian Euroopassa.^[1]

• piccolo
• 2 huilua
• 2 oboetta
• 2 klarinettia
• 2 fagottia
• 4 käyrätorvea
• 2 trumpettia
• alttotrumpetti
• 3 pasuunaa
• tuuba
• patarummut
• lyömäsoittimet: triangeli, pikkurumpu, bassorumpu, lautaset, tam-tam, kellot
• piano
• jousisoittimet

1. Allegretto — Allegro non troppo
2. Allegro — Meno mosso — Allegro — Meno mosso
3. Lento — Largo — Lento (attacca)
4. Allegro molto — Lento — Allegro molto — Meno mosso — Allegro molto — Molto meno mosso — Adagio.

• Luettelo Dmitri Šostakovitšin sävellyksistä