Riku Sarkola![]() Riku Jalmari Sarkola (24. maaliskuuta 1910 Helsinki – 8. heinäkuuta 1970) oli suomalainen prosaisti ja runoilija.[1] HenkilöhistoriaSarkolan vanhemmat olivat maanmittari Jalmari Sarkola ja Tyyne Maria Liukkonen.[2] Sarkola oli naimisissa kaksi kertaa; hänen ensimmäinen puolisonsa 1938–1948 oli puhelinvirkailija Elsa Linnea Sjöblom. Toisen kerran hän avioitui 1950. Sarkolalla oli kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta; yksi heistä on näyttelijä ja teatterinjohtaja Asko Sarkola. Hän pääsi 1926 keskikoulusta ja toimi sitten Tietoteos Oy:n kustannusvirkailijana 1933–1937, Sotainvaliidi-lehden toimitussihteerinä 1946–1952 sekä toimittajana Valojuova-lehdessä 1945–1946 ja Finlandia-kuvassa 1947–1948. Kirjallinen tuotantoKeskeisiä teoksiaSarkolan parhaimpina teoksina pidetään kolmea 1930-luvulla ilmestynyttä romaania, Tanssiaisten jälkeen (1931), Mies, joka rakasti elämää (1937) ja Mitään ei voi salata (1938). Viimeksi Sarkola julkaisi 1960 selvityksen säveltäjä Toivo Kuulan viimeisistä vaiheista Viipurin seurahuoneella 1918. Teoksia
Lähteet
Viitteet
Information related to Riku Sarkola |
Portal di Ensiklopedia Dunia