Pekka Malinen
Pekka Kullervo Malinen (11. kesäkuuta 1921 Viipuri – 21. syyskuuta 2004) oli suomalainen suurlähettiläs ja ministeri. Hän toimi 1950-luvulla Suomen Kansanpuolueen puoluesihteerinä.[1] HenkilöhistoriaMalisen vanhemmat olivat maanviljelijä Esko Malinen ja emäntä Hilda Junttu. Toisen maailmansodan aikana Malinen palveli Natsi-Saksan rekrytoimassa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa sotilasarvolla SS-Unterscharführer.[2] Hän valmistui valtiotieteen kandidaatksi 1948. Malinen toimi Oulun kauppakamarin asiamiehenä 1949–1950, oululaisen sanomalehti Kalevan 2. toimittajana 1950–1952 ja Suomen kansanpuolueen puoluesihteerinä 1952–1960.[1] Suomen Kansanpuoluetta edustanut Malinen oli Sukselaisen I hallituksessa 1957 toisena sosiaaliministerinä 2. syyskuuta 1957 saakka ja sen jälkeen puolustusministerinä sekä toisena valtiovarainministerinä. Jätettyään politiikan Malinen siirtyi 1960-luvulla ulkoasiainministeriön palvelukseen. Hän oli Suomen konsulina Gdyniassa Puolassa 1960–1961, Suomen Beirutin suurlähetystön kaupallisena sihteerinä 1961–1965, ulkoasiainministeriön jaostopäällikkönä 1965–1967 ja suurlähetystöneuvoksena Washingtonissa 1967–1969. Malinen toimi ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston johtajana ja suurlähettiläänä viidessä eri maassa: Egyptissä ja Syyriassa vuosina 1969–1974, Suomen pysyvänä edustajana OECD:ssä Pariisissa 1978–1983, Algeriassa Tunisiassa 1983–1985 ja viimeksi suurlähettiläänä Portugalissa 1985–1988.[1] Elokuussa 1989 eläkkeellä ollut Malinen herätti keskustelua julkaisemallaan raportilla Kehitysapu täysremonttiin. Siinä hän arvosteli silloista Suomen kehitysapua siitä, että se tuotti kohdemaissa vähäisiä kehitystuloksia käytettyihin rahamääriin verrattuna. Malinen ehdotti avun keskittämistä suuriin hankkeisiin sellaisissa maissa joissa taloudellinen kasvu oli mahdollista ja varsinaisen ”köyhäinavun” jättämistä kansalaisjärjestöjen huoleksi. Samoin väestönkasvun hillitsemistä olisi Malisen mielestä tullut pitää ensisijaisena tavoitteena. Teoksia
Lähteet
Viitteet
Information related to Pekka Malinen |
Portal di Ensiklopedia Dunia