Liljakukko
Liljakukko (Lilioceris lilii) on lehtikuoriaisten heimoon kuuluva kovakuoriainen. Liljakukko on alun perin lähtöisin Aasiasta ja Keski-Euroopasta, mutta viime vuosina se on levinnyt Suomessa etelästä pohjoiseen päin. Suomessa liljakukosta on tehty ensimmäinen havainto Kirkkonummen Jorvaksessa vuonna 1944, jossa se oli esiintynyt ainakin kolme vuotta aikaisemmin. Liljakukko syö liljakasvien (Liliaceae) heimoon kuuluvia kasveja erityisesti liljojen (Lilium) ja pikarililjojen (Fritillaria) lehtiä ja muita osia. Aikuinen liljakukko on pääväriltään kirkkaanpunainen ja rakenteeltaan pitkänomainen ja pituudeltaan noin 6–7 mm. Aikuisen pää, raajat ja tuntosarvet ovat mustat. Liljakukon munat ovat pieniä ja mustia ja toukat pitkänomaisia ja oranssinpunaisia. Liljakukon sukulainen on kielokukko (Lilioceris merdicera), jotka voi helposti sekoittaa keskenään. Helpoiten lajit erottaa toisistaan siitä, että liljakukolla on mustat jalat ja kielokukolla punaiset. ![]() Kesällä liljakukon toukkia ja aikuisia voi torjua manuaalisen torjunnan lisäksi pyretriini- ja pyretroidipohjaisilla ruiskutteilla. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ollut puutarhojen koristekasvien kovakuoriaisten torjuntaan saatavilla bifentriinia, tiaklopridia ja imidaklopridia tehoaineina sisältäviä sumutteita. Liljakukon kannan luontaisia säätelijöitä ovat ainakin Tetrastichus setifer, Lemophagus errabundus, Lemophagus pulcher, Meigenia simplex, Meigenia uncinata, Mesochorus lilioceriphilus ja Diaparsis jucunda. Aiheesta muualla
Information related to Liljakukko |
Portal di Ensiklopedia Dunia