Italian Grand Prix 2000
14. osakilpailu 17 osakilpailusta kaudella 2000.
Päivämäärä	10. syyskuuta 2000
Sijainti	Autodromo Nazionale Monza, Monza, Italia
Ratatyyppi	Moottorirata
Radan pituus	5,793 km
Kilpailun pituus	53 kierrosta, 306,720 km
Sää	Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja	Michael Schumacher (Ferrari)
Paaluaika	1.23,770
Palkintokoroke
Voittaja	Michael Schumacher (Ferrari)
Toinen	Mika Häkkinen (Mclaren-Mercedes)
Kolmas	Ralf Schumacher (Williams-BMW)
Nopein kierros
Kuljettaja	Mika Häkkinen (Mclaren-Mercedes)
Kierrosaika	1.25,595 (kierroksella 50)
Infobox OK

Italian Grand Prix 2000 (virallisesti LXXI Gran Premio Campari d'Italia) oli Formula 1 -kauden 2000 14. osakilpailu, joka ajettiin 10. syyskuuta 2000 Monzan moottoriradalla Italiassa. Kilpailun voitti Michael Schumacher, jolle voitto oli kauden kuudes.

Toisesta ruudusta lähtenyt Rubens Barrichello sai huonon lähdön, minkä takia Mika Häkkinen onnistui nousemaan kolmannesta ruudusta toiseksi aivan Michael Schumacherin kantaan. Barrichellon vaisun lähdön takia myös David Coulthard ja Jarno Trulli onnistuivat nousemaan hänestä ohi.

Heti ensimmäiseen shikaaniin tultaessa Eddie Irvine ajoi ulos ja joutui keskeyttämään. Samassa mutkassa muun muassa Mika Salo ajoi shikaanin suoraksi.

Variante della Roggia -mutkaan tultaessa Jordan-tallin Heinz-Harald Frentzen ajoi kovaa tallikaverinsa Jarno Trullin auton vasempaan takareunaan ja hieman myös Barrichellon autoon. Kaikkien kolmen autot pyörähtivät ja veivät myös Coulthardin auton ulos. Romua lensi ympäriinsä ja samalla paikalle tulleista peräpään autoista Pedro de la Rosa osui luultavasti Johnny Herbertin takapyörään. Hänen autonsa lensi melko korkealle ilmaan ja laskeutui samaan paikkaan kuin mihin juuri äsken keskeyttäneet autot olivat joutuneet. De la Rosan auto tuli todella vaarallisesti alas, sillä se lensi Coulthardin auton yli ja laskeutui Barrichellon auton viereen oikealle kyljelleen. Kaikki kuljettajat säilyivät onnettomuudesta kuitenkin ilman fyysisiä vaurioita. Onnettomuuden seurauksena turva-auto kutsuttiin radalle.

Vaikka kaikki kuljettajat selvisivätkin ilman vaurioita, Frentzenin autosta irronnut rengas osui ratavirkailija Paolo Gislimbertiin.^[1] Ratavirkailijaa yritettiin elvyttää radan reunalla, mutta hän menehtyi saamiinsa vammoihin. Ratavirkailija oli kuollessaan 33-vuotias.^[2] Kyseessä oli ensimmäinen kuolonuhri Formula 1:ssä sitten Ayrton Sennan ja kauden 1994.

Kierroksella 11 turva-auto sammutti kattovalonsa merkiksi siitä, että se tulisi varikolle kyseisellä kierroksella. Parabolica-mutkaa edeltäneellä suoralla kärjessä ajanut Michael Schumacher jarrutti rajusti, ilmeisesti kerätäkseen autot yhteen jonoon. Tilanne tuli kuudennella sijalla olleelle Jenson Buttonille pienoisena yllätyksenä, eikä hän ehtinyt jarruttaa. Hän ohjasi autonsa radan vasemmanpuoleiselle nurmikolle ja törmäsi hieman seinään. Auton ripustukset kuitenkin hajosivat tarpeeksi, eikä hän pystynyt enää jatkamaan matkaa.

Michael Schumacher kasvatti eroa toisena ajaneeseen Häkkiseen, joka ei pysynyt Schumacherin vauhdissa. Arrows-tallin Jos Verstappen ajoi hyvää kilpailua, ja oli välillä jopa sijalla kolme. Schumacher ajoi voittoon ja Häkkinen oli toinen. Häkkinen ajoi kilpailun nopeimman kierroksen ajalla 1,25.595.

Sija	Nro	Kuljettaja	Talli	Kierrokset	Aika/keskeytys	Lähtöruutu	Pisteet
1	3	Michael Schumacher	Ferrari	53	1:27.31,638	1	10
2	1	Mika Häkkinen	McLaren-Mercedes	53	+3,810	3	6
3	9	Ralf Schumacher	Williams-BMW	53	+52,432	7	4
4	19	Jos Verstappen	Arrows-Supertec	53	+59,938	11	3
5	12	Alexander Wurz	Benetton-Playlife	53	+1.07,426	13	2
6	23	Ricardo Zonta	BAR-Honda	53	+1.09,293	17	1
7	17	Mika Salo	Sauber-Petronas	52	+1 kierros	15
8	16	Pedro Diniz	Sauber-Petronas	52	+1 kierros	16
9	20	Marc Gené	Minardi-Fondmetal	52	+1 kierros	21
10	21	Gaston Mazzacane	Minardi-Fondmetal	52	+1 kierros	22
11	11	Giancarlo Fisichella	Benetton-Playlife	52	+1 kierros	9
12	14	Jean Alesi	Prost-Peugeot	51	+2 kierrosta	19
Kesk.	15	Nick Heidfeld	Prost-Peugeot	15	Ulosajo	20
Kesk.	22	Jacques Villeneuve	BAR-Honda	14	Sähköt	4
Kesk.	10	Jenson Button	Williams-BMW	10	Ulosajo	12
Kesk.	8	Johnny Herbert	Jaguar-Cosworth	1	Kolari (de la Rosa)	18
Kesk.	4	Rubens Barrichello	Ferrari	0	Kolari (Frentzen)	2
Kesk.	2	David Coulthard	McLaren-Mercedes	0	Kolari (Barrichello)	5
Kesk.	6	Jarno Trulli	Jordan-Mugen-Honda	0	Kolari	6
Kesk.	5	Heinz-Harald Frentzen	Jordan-Mugen-Honda	0	Kolari (Barrichello)	8
Kesk.	18	Pedro de la Rosa	Arrows-Supertec	0	Kolari (Herbert)	10
Kesk.	7	Eddie Irvine	Jaguar-Cosworth	0	Kolari (Salo)	14
Lähde:[3][4]

Formula 1 -luokan Italian Grand Prix’t

1950-luku	1950	1951	1952	1953	1954	1955	1956	1957	1958	1959
1960-luku	1960	1961	1962	1963	1964	1965	1966	1967	1968	1969
1970-luku	1970	1971	1972	1973	1974	1975	1976	1977	1978	1979
1980-luku	1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986	1987	1988	1989
1990-luku	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999
2000-luku	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
2010-luku	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
2020-luku	2020	2021	2022	2023	2024
Radat	Autodromo Nazionale Monza (1950–1979, 1981–) Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1980)

Formula 1 -kausi 2000

Australia	Brasilia	San Marino	Britannia	Espanja	Eurooppa
Monaco	Kanada	Ranska	Itävalta	Saksa	Unkari
Belgia	Italia	Yhdysvallat	Japani	Malesia