Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Jäsenvaltiot  Alankomaat  Belgia  Bulgaria  Espanja  Irlanti  Italia  Itävalta  Kreikka  Kroatia  Kypros  Latvia  Liettua  Luxemburg  Malta  Portugali  Puola  Ranska  Romania  Ruotsi  Saksa  Slovakia  Slovenia  Suomi  Tanska  Tšekki  Unkari  Viro Jäsenehdokkaat  Albania  Bosnia ja Hertsegovina  Georgia  Kosovo  Moldova  Montenegro  Pohjois-Makedonia  Serbia  Turkki  Ukraina Erityisalueet EU3 Kööpenhaminan kriteerit
Perussopimukset ja julistukset Schumanin julistus (1950) Pariisin sopimus (1951) Euroopan julistus (1951) Rooman sopimus (1957) Euratom-sopimus (1957) Brysselin sopimus (1965) Solemnin julistus (1983) Euroopan yhtenäisasiakirja (1986) Maastrichtin sopimus (1992) Amsterdamin sopimus (1997) Nizzan sopimus (2001) Berliinin julistus (2007) Lissabonin sopimus (2007) Muut sopimukset Schengenin sopimus (1985) Sopimus Euroopan talousalueesta (1992) Kööpenhaminan kriteerit Hylätyt sopimukset Sopimus Euroopan perustuslaista (2004)
Toimeenpanovalta Eurooppa-neuvosto Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Luettelo kokouksista Euroopan komissio Von der Leyenin II komissio Puheenjohtaja Varapuheenjohtajat Komissaarineuvosto Virkamiehet Pääsihteeri
Lainsäädäntövalta Lainsäädäntöprosessi Euroopan unionin neuvosto Puheenjohtajuus Kokoonpanot AGRIFISH KIKY ECOFIN Euroryhmä ENVI TSTK EYCS UAN YAN OSA TTE Sihteeristö Pääsihteeri Coreper Euroopan parlamentti Puhemies Varapuhemies Parlamenttiryhmät EPP S&D Euroopan parlamentin jäsen Valiokunnat
Tuomiovalta Euroopan unionin tuomioistuin Unionin tuomioistuin Unionin yleinen tuomioistuin
Tarkastusvalta Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan komission tilintarkastuspalvelu ECOFIN Euroopan parlamentin budjettikurikomitea Euroopan petostentorjuntavirasto Euroopan syyttäjänvirasto
Euroopan keskuspankki Pääjohtaja EKPJ EMU Eurosetelit Eurokolikot
Muut toimielimet Euroopan investointipankki Euroopan investointirahasto Euroopan vakausmekanismi Euroopan yliopistoinstituutti Erillisvirastot Euroopan teknologiainstituutti Euroopan syyttäjänvirasto Euroopan tietosuojavaltuutettu Euroopan oikeusasiamies Neuvoa-antavat Euroopan alueiden komitea Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Euroopan unionin sotilaskomitea Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea Sisäiset Euroopan unionin julkaisutoimisto Euroopan ulkosuhdehallinto Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto Euroopan hallintokoulu
Vaalit 1979, 1984, 1989, 1994, 1999, 2004, 2009, 2014, 2019, 2024 Europuolueet Luettelo kansanäänestyksistä
Oikeus Acquis Ensisijaisuus Läheisyys Asetus Direktiivi Päätös Suositus Euroopan unionin perusoikeuskirja
Politiikka Budjetti Tulliliitto Vapaakauppasopimukset Sisämarkkinat VTO-alue Politiikka Maatalous Energia Kalastus Alue- ja rakennepolitiikka Kansalaisuus EU-myönteisyys EU-kriittisyys Euroopan pankkiunioni Pääomamarkkinaunioni Yhdentyminen Euroopan yhdysvallat Kansalaisaloite Avoimuusrekisteri
Ulkosuhteet Korkea edustaja Euroopan ulkosuhdehallinto Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka G7 G20 Frontex
Entiset toimielimet Euroopan yhteisöt (1958–1993) Euroopan hiili- ja teräsyhteisö Euroopan talousyhteisö Länsi-Euroopan unioni
n k m

Euroopan talous- ja rahaliitto eli EMU (The Economic and Monetary Union) on Euroopan unionin kolmivaiheinen talous- ja rahaliitto.^[1]

Rahaliiton vuonna 1990 alkaneeseen ensimmäiseen vaiheeseen kuului kaikkien valuutansiirtojen vapauttaminen EEC:n alueella. Vuonna 1992 solmittiin Maastrichtin sopimus, jossa sovittiin EMUn viemisestä loppuun. Sopimus tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.^[2]

Rahaliiton 2. vaiheeseen kuului Euroopan keskuspankin edeltäjäksi aiotun European Monetary Instituten (EMI) perustaminen. Vuonna 1997 solmittiin Vakaus- ja kasvusopimus finanssikurin parantamiseksi. Se määritti kriteereitä euron käyttöönottoon. 1. kesäkuuta 1998 perustettiin Euroopan keskuspankki, ja 31. joulukuuta määriteltiin 11 osallistuvan maan valuutoille kiinteät vaihtosuhteet.^[3][4]

Rahaliiton 3. vaihe (yhteisvaluutta) alkoi 1. tammikuuta 1999, kun eurosta tuli oikea valuutta, vaikka käteisvaluuttana se otettiin käyttöön vasta 1.1.2002. Vuoden 2001 alusta Kreikka liittyi 12. jäseneksi euroalueeseen.^[4]

Unionin maista 20 on tähän mennessä jatkanut rahaliiton 3. vaiheeseen, vaikka kaikki EU-maat kuuluvatkin rahaliittoon.

Tanskalla on oikeus pysyä rahaliiton ulkopuolella koska se liittyi EU:in jo ennen Maastrichtin sopimusta.^[5]

Ruotsi puolestaan on välttynyt liittymiseltä sen takia, että 3. vaihetta edeltävä ERM II on vapaaehtoinen.

Vuoden 1994 jälkeen EU:hun liittyneet uudet jäsenmaat ovat velvoitettuja liittymään EMU:n 3. vaiheeseen. Näistä seuraavat ovat ottaneet euron käyttöön:

• Suomi ja Itävalta 1.1.1999 (1.1.2002)
• Slovenia 1.1.2007
• Malta ja Kypros 1.1.2008
• Slovakia 1.1.2009.
• Viro 1.1.2011
• Latvia 1.1.2014
• Liettua 1.1.2015
• Kroatia 1.1.2023

Seuraavat EU-maat käyttävät edelleen omia valuuttojaan (merkitty sulkuihin):

• Bulgaria (Leva BGN/BGL)
• Puola (Zloty PLN)
• Romania (Leu RON)
• Ruotsi (Kruunu SEK)
• Tanska (Kruunu DKK)
• Tšekki (Koruna CZK)
• Unkari (Forintti HUF)

• Antti Suvanto ym.: Arvio Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämistarpeista. Valtiovarainministeriön julkaisuja 37a/2015, 2015. Helsinki. ISBN 978-952-251-722-7 Artikkelin verkkoversio.^{[vanhentunut linkki]}