Eino Tervo

Eino Tervo
	; Eino Tervo noin 1952
Henkilötiedot
Syntynyt	27. lokakuuta 1918; Kuhmo
Kuollut	18. toukokuuta 1970 (51 vuotta); Rovaniemi
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1939–1944 (sotien aikaiset)
Taistelut ja sodat	talvisota, jatkosota
Sotilasarvo	ylivääpeli
Kunniamerkit	Vm 2 (1941) ; Vm 1 (1944) ; Jsmm (1957)
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Toivo Korhosen johtama partio palaamassa retkeltä junan suistamisen jälkeen. Toivo Korhonen äärimmäisenä oikealla, Eino Tervo keskellä vasemmalla.^[1] (Päiväämätön valokuva Urpo Korhosen kirjasta Ritaripartio.)

Luutnantti Eino Penttilä johtaa partiota Rukajärven suunnalla syyskuussa 1942. Eino Tervo oikealla. Kuva: SA-kuva-arkisto

Eino Vihtori Tervo (27. lokakuuta 1918 Kuhmo – 18. toukokuuta 1970 Rovaniemi) oli suomalainen kaukopartiomies. Hänet ylennettiin korpraaliksi vuonna 1937, alikersantiksi 1937, kersantiksi 1942, ylikersantiksi 1943, vääpeliksi 1952 ja ylivääpeliksi 1968.

Tervo astui varusmiespalvelukseen vapaaehtoisena syyskuussa 1936 ja kotiutui marraskuussa 1937. Talvisodassa Tervo osallistui Kuhmon rintamalla Saunajärven ja Luelahden taisteluihin. Kantakortin mukaan hän aloitti elokuussa 1940 koulutusaliupseerina ja siirtyi helmikuussa 1941 rajajääkäriksi rajajääkäripataljoona 5:een. Jatkosodassa hän osallistui Rukajärven suunnan kaukotiedusteluihin.

Kesäkuusta 1941 helmikuuhun 1943 sekä syyskuusta 1943 syyskuuhun 1944 Tervo oli ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja 14. divisioonan kaukotiedusteluosastossa (kaukopartio-osasto). Tervo oli yksi niistä 15 miehestä, jotka palvelivat divisioonan kaukopartio-osastossa koko sen olemassaolon ajan, perustamisesta 16. kesäkuuta 1941 sen lakkauttamiseen 30. syyskuuta 1944 asti. Hän oli mukana marraskuussa 1941 Toivo Korhosen tuhoamispartiossa, joka suoritti junan suistamisen raiteiltaan Kuutsjärven pistoradalla Ontajärven lähellä, sekä syyskuussa 1942 Eino Penttilän tiedustelupartiossa, joka ulottui Novinkajärveltä Tungutjärven seudulle.^[2]^[3]

Viljo Suokkaan partioon hän osallistui syyskuussa 1941. Partio osallistui Into Kuismasen alaisuudessa (Osasto Kuismanen) tiedusteluun Karhumäen suunnalla ja häirintään Karhumäen–Petroskoin (Muurmannin) radalla.^[4]

Tervolle myönnettiin 1. luokan Vapaudenmitali.^[3]

Lähteet

Sotilaan kantakortti: Eino Vihtori Tervo

Viitteet

↑ Korhonen, Urpo: Ritaripartio: 14. divisioonan kaukopartio, s. 87–93, 112 ja kuvaliite. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1997. ISBN 951-23-3707-X
↑ Korhonen, Urpo: Ritaripartio: 14. divisioonan kaukopartio, s. 87–93, 202–203 ja kuvaliite. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1997. ISBN 951-23-3707-X
↑ ^a ^b Oksanen, Tauno; Komulainen, Ari: Raappanan tiedustelijat: jatkosodan Rukajärven suunnan 14. Divisioonan tiedustelutoiminta, s. 55, 59, 61, 233–234. Ari Komulainen, 2019. ISBN 978-952-94-1443-7
↑ Jukka L. Mäkelä: OsKu – tiedustelua ja kaukopartiointia välirauhan ja jatkosodan ajoilta, s. 49–50. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11527-4

Aiheesta muualla

Kuhmon kaupungin sivusto Kuhmon rintaman taisteluista

[1] Korhonen, Urpo: Ritaripartio: 14. divisioonan kaukopartio, s. 87–93, 112 ja kuvaliite. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1997. ISBN 951-23-3707-X

[2] Korhonen, Urpo: Ritaripartio: 14. divisioonan kaukopartio, s. 87–93, 202–203 ja kuvaliite. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1997. ISBN 951-23-3707-X

[Nimetön-20230526114125-3] Oksanen, Tauno; Komulainen, Ari: Raappanan tiedustelijat: jatkosodan Rukajärven suunnan 14. Divisioonan tiedustelutoiminta, s. 55, 59, 61, 233–234. Ari Komulainen, 2019. ISBN 978-952-94-1443-7

[4] Jukka L. Mäkelä: OsKu – tiedustelua ja kaukopartiointia välirauhan ja jatkosodan ajoilta, s. 49–50. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11527-4

[1]

[2]

[3]

[4]

Eino Tervo

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Information related to Eino Tervo

Portal di Ensiklopedia Dunia