|
Eero Huovinen
Eero Lauri Juhana Huovinen (s. 27. lokakuuta 1944 Helsinki)[1] on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan emerituspiispa ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori. UraEero Huovisen isä oli evankeliseen herätysliikkeeseen kuulunut Turun tuomiorovasti Lauri Huovinen. Opiskeluaikanaan Huovinen toimi muun muassa avustajana Malmin seurakunnannuorisotyössä, uskonnon tuntiopettajana Oulunkylän yhteiskoulussa ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) ylioppilastyön sihteerinä 1968–1971. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1970. Ennen piispaksi tuloaan Huovinen työskenteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1978 ja toimi viime vaiheessa dogmatiikan professorina ja tiedekunnan dekaanina. Hänen tutkimustyönsä on kohdistunut erityisesti Martti Lutherin ajatteluun ja uuteen katoliseen teologiaan. Huovisen väitöskirja Idea Christi (1978) käsittelee saksalaisen katolisen teologin Hans Küngin ajattelua. Myöhemmin hänen tutkimuskohteinaan ovat olleet muun muassa Lutherin käsitykset vanhurskauttamisesta ja kasteesta. Helsingin hiippakunnan piispaksi Huovinen valittiin 1991. Kirkon sisäisenä vaikuttajana hän on ollut konservatiivien ja liberaalien linjaristiriitoja sovitteleva. Hän ei ole ottanut kirkon sisäisiin kiistakysymyksiin selvää kantaa. Vielä professorina ollessaan Huovinen kirjoitti naispappeudesta kirjan, jossa selvitetään sekä naispappeuden puolustajien että vastustajien mielipiteitä ilman selvää kannanilmaisua. Myöhemmin hän on muun muassa pidättynyt ottamasta kantaa homoseksuaalien asemaan kirkossa. Huovinen kirjoitti marraskuussa 1999 kirkolliskokouksen hyväksymän Katekismuksen. Keväällä 2004 Huovinen tutustui hiippakuntansa sääntömääräisiin ja julkisiin jumalanpalveluksiin kuulumattomaan jumalanpalvelukseen, jonka järjestäjänä oli naispappeutta vastustava Luther-säätiö. Ennen jumalanpalveluksen alkua jumalanpalveluksen toimittaneet papit toivoivat, että Huovinen jättäisi osallistumatta ehtoolliselle, koska sitä ei hänelle jaettaisi. Tämän jälkeen Luther-säätiötä ei ole enää päästetty Mellunkylässä sijaitsevaan kirkkoon pitämään jumalanpalveluksiaan. Kesäkuussa 2005 ehtoolliselta pidättämiseen ryhtyneet papit pidätettiin määräajaksi pappisviran toimituksesta rangaistuksena virkavirheestä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestys ei salli ehtoollisen epäämistä kirkon jäseneltä. Huovinen on tullut tunnetuksi julkisena keskustelijana muun muassa Estonian uppoamisonnettomuuden ja tapaninpäivän 2004 hyökyaalto-onnettomuuden yhteydessä. Tsunamikatastrofin jälkeen hän puhui ihmisen neuvottomuudesta luonnon edessä. Huovinen teki 31. elokuuta 2010 viimeisen työpäivänsä ennen eläkkeelle siirtymistä. Hän saarnasi Helsingin tuomiokirkon iltamessussa. Messun jälkeen Huovinen jätti piispan viran tunnukset, juhlakaavun, ristin ja sauvan alttarille, minkä jälkeen hän sai tuomiorovasti Matti Poutiaiselta emeritusristin.[2] HuomionosoituksiaHuovinen valittiin Suomen Vuoden puhujaksi 1995, Vuoden käyttäytyjäksi 2004[3] ja Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi 2005. Hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki[4] sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Pyhän Henrikin risti.[5] Huovinen sai eniten mainintoja, kun Kotimaa-lehti pyysi keväällä 2008 kirkolliskokousedustajia nimeämään henkilöitä, jotka ”kuuluvat kristillisen älymystöön ja avaavat ajatuksillaan kirkolle uusia näkymiä”. Huovinen sai 22 mainintaa, ja toiseksi eniten mainintoja, 16, sai John Vikström.[6] EmerituspiispanaHuovinen siunasi hautaan presidentit Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren. Mauno Koiviston hautaansiunaamisessa Helsingin tuomiokirkossa 25. toukokuuta 2017 Huovinen siteerasi puheessaan kuolinilmoituksessa ollutta Koiviston lausumaa Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin sekä viittasi Koiviston suuriin käsiin Satavuotiaan ja itsenäisen Suomen historiaan Mauno Koivisto ehti jättää syviä kädenjälkiä. Mauno Koiviston kädet olivat rauhan kädet. Silloinkin, kun isänmaata piti puolustaa sodassa, hän halusi toimia sovinnollisemman tulevaisuuden puolesta. Huovinen kertoi myös Koiviston uskosta: Sikariportaan miesten sairaalakäynneillä veisattiin virsiä. Virsiä laulettiin myös, kun tutut kaverit tänä vuonna kävivät Koivistoa tervehtimässä.[7] Martti Ahtisaaren hautaansiunaaminen oli Helsingin tuomiokirkossa 10. marraskuuta 2023.[8] Mauno Koiviston hautaansiunaamisen jälkeen Huovisen toinen presidenttiä koskeva palvelutehtävä oli presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion lapsen kastaminen huhtikuussa 2018.[9] Huovinen kirjoitti vuonna 2018 kirjan Isä meidän -rukouksesta. Kun olin lapsi, ja lapsenlikka rupesi pitämään meille Isä meidän -rukousta, minulle syntyi jo silloin teologinen kriittinen henki. Voiko ihminen, joka rukoilee kaavamaista Isä meidän -rukousta, olla oikea kristitty? Se ei ollut perheen tuttu omasanainen rukous, johon olimme äidin kanssa tottuneet. Isä meidän -rukous on Huovisen mielestä kuin timantti. Se on hioutunut vuosien aikana kirkkaaksi.[10] Vuoden 2020 alussa ilmestyivät Huovisen kirjoittama kirja Äitiä ikävä ja veljensä Sakari Huovisen kirjoittama Isän kädestä. Yhdeksänvuotiaana Eero jäi orvoksi äidistään ja Sakari kolmivuotiaana. Lauri-isän kuoleman jälkeen, vuonna 1994, Eero pääsi aarreaittaan. Hän sai haltuunsa Aili-äidin kirjeet, päiväkirjat, monenlaiset lippuset ja lappuset. Ajatukset ovat kiteytyneet koskettavaksi kirjaksi Äitiä ikävä. Tavallisen kirjan vaihtoehtona on e-äänikirja Antti Virmavirran lukemana.[11] MuutaHuovisen puoliso on Anja-Tuulikki Huovinen, ja heillä on kaksi lasta.[12] Tytär Laura Huovinen[12] toimii asiantuntijana Kirkkohallituksen Ulkoasiain osaston Kirkon lähetystyön keskuksessa[13]. Teokset
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eero Huovinen.
Information related to Eero Huovinen |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Portal di Ensiklopedia Dunia
