Bruce Willis
Walter Bruce Willis (s. 19. maaliskuuta 1955 Idar-Oberstein, Länsi-Saksa) on uransa näyttelijänä lopettanut[1] yhdysvaltalainen näyttelijä, tuottaja ja muusikko. Ura alkoi televisiossa 1980-luvulla ja jatkui toiminta-, komedia- ja draamafilmeissä. Hänet tunnettiin osastaan John McClanena Die Hard -elokuvasarjassa, joka oli kaupallinen menestys. Hän näytteli yli 70 elokuvassa, joihin kuuluvat menestysfilmit Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta (1994), 12 apinaa (1995), The Fifth Element (1997), Armageddon (1998), Kuudes aisti (1999), Sin City (2005), Red (2010), The Expendables (2010), Moonrise Kingdom (2012), Looper (2012) ja The Expendables 2 (2012). Nuoruus ja opiskeluBruce Willis syntyi Yhdysvaltain armeijan sotilastukikohdassa Länsi-Saksassa nelilapsisen perheen esikoisena. Hänen äitinsä Marlene Willis on saksalainen ja isänsä David Willis oli yhdysvaltalainen sotilas.[2][3] Willis myös puhuu saksaa mutta murtaen.[4] Hänellä on sisar Flo ja veli David, joka on tuottanut useita Willisin elokuvia. Willisin toinen veli Robert kuoli haimasyöpään vuonna 2001. Willisit muuttivat 1957 New Jerseyn Carneys Pointiin, sen jälkeen kun David Willis oli vapautettu palveluksesta.[2] Willis kärsi lapsena ja nuorena änkytyksestä, minkä takia hän haki high schoolissa huomiota luokan pellenä. Se vei myös hänet high schoolissa teatteriin. Koulun jälkeen hän ei kuitenkaan vielä tiennyt, yrittäisikö uraa näyttelijänä. Hän änkytti, eikä hänen arvosanansa olleet kovinkaan hyviä eikä hänen perheellään ollut varaa maksaa korkeakouluopintoja.[5] Willis teki erilaisia töitä high schoolin jälkeen ja säästi rahaa collegea varten. Hän työskenteli muun muassa kemiantehtaassa ja turvamiehenä. Willis pääsi opiskelemaan Montclair State Collegeen, missä oli tunnettu näyttämölinja. Hän kuitenkin jätti koulun toisen vuoden jälkeen ja muutti New Yorkiin tehdäkseen uraa näyttelijänä.[5][2] Ura näyttelijänäPienistä rooleista sarjaan Konnankoukkuja kahdelleWillisin uran alku ei ollut hohdokas, ja hän kävi monissa koe-esiintyimisssä ja elätti itsensä tarjoilijana sekä Manhattann Café Central -ravintolan baarimestarina. Willisin ensimmäinen rooli oli 1977 Off Broadway -näytelmässä Heaven and Earth. Sen jälkeen hän teki muitakin näytelmiä, ja hänen ensimmäinen elokuvansa oli Ensimmäinen kuolemansynti (1980), jossa hänellä oli pieni rooli.[2][6] Willis korvasi 1984 Ed Harrisin suositussa Off Broadway -näytelmässä Fool for Love. Tämän jälkeen hän lähti koe-esiintymiseen Hollywoodiin. Hän ei saanut roolia elokuvasta Missä olet, Susan?, mutta jäi vielä ylimääräiseksi päiväksi kaupunkiin koe-esiintyäkseen myös uuden komedian Konnankoukkuja kahdelle päärooliin. Willis vakuutti päättäjät, ja hän sai roolin yksityisetsivä David Addisonina. Blue Moon -etsivätoimiston toista etsivää näytteli Cybill Shepherd. Sarjaa esitettiin 1985–1989, ja se teki Willisistä tunnetun.[2][7] Hän voitti roolista Emmyn ja Golden Globen.[8] Konnankoukkuja kahdelle auttoi Willisiä saamaan parempia elokuvarooleja sekä esimerkiksi rahakkaan mainossopimuksen Seagramin kanssa. Willis mainosti yrityksen wine cooler -juomia.[9][10] Willisin seuraavia elokuvia oli romanttinen komedia Sokkotreffit (1987).[2] Toimintatähdeksi elokuvassa Die HardElokuvanäyttelijänä Willisin lähti tosissaan käyntiin vasta Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli -toimintaelokuvan pääroolin johdosta. Willis esitti elokuvassa New Yorkissa poliisina työskentelevää John McClanea, joka on sattumalta eräässä Los Angelesin pilvenpiirtäjässä tapaamassa vaimoaan, kun terroristit iskevät sinne. Die Hard oli menestys, ja se teki Willisistä toimintaelokuvien sankarin. Willis ei ollut ensimmäinen näyttelijä, jota McClanen rooliin ajateltiin, sillä ennen häntä sekä Sylvester Stallone että Arnold Schwarzenegger olivat kieltäytyneet. Tuottajat päätyivät lopulta Willisiin, joka toi rooliin myös lämpöä ja huumoria.[2][7] Die Hardin jälkeen Willis ääninäytteli pikkuvauvaa menestyneessä komediaelokuvassa Hei, kuka puhuu (1989) ja teki jatko-osan Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli (1990). Turhuuksien rovio sai vaihtelevia arvioita, ja Willisin käsikirjoittama Hudson Hawk – varkaista parhain floppasi pahoin. Parin heikomman elokuvan jälkeen Willis teki eräänlaisen paluun Quentin Tarantinon elokuvassa Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta. Willisin palkka elokuvasta oli maltillinen, mutta hän oli neuvotellut itselleen osuuden lipputuloista, jotka nousivat yli sataan miljoonaan dollariin.[2] Willis teki Pulp Fictionin jälkeen tieteiselokuvat 12 apinaa (1995) ja The Fifth Element – puuttuva tekijä (1997). Hän näytteli vuosituhannen vaihteessa edelleen monissa ison budjetin toimintaelokuvissa, kuten Armageddonissa (1998) ja Tears of the Sunissa (2003). Hänen elokuviin samalta ajalta kuuluu kuitenkin myös M. Night Shyamalanin ohjaama Kuudes aisti (1999), jossa Willis näyttelee psykologia, joka neuvoo kuolleita näkevää poikaa, sekä komediaelokuva Koko potti (2000) ja Shyamalanin yliluonnollinen jännityselokuva Unbreakable – särkymätön (2000). Hän esiintyi myös vierailevissa rooleissa televisiosarjoissa Ally McBeal, Hulluna sinuun ja Frendit.[2][7] Frendeistä Willis palkittiin Emmyllä.[11] Willis jatkoi 2000-luvulla toimintaelokuvissa, ja vuonna 2005 hän teki tyylitellyn Frank Millerin sarjakuvaromaanisarjaan perustuvan Sin Cityn, 2006 jännityselokuvan 16 Blocks ja vuonna 2010 komedian Pari kyttää. Hän oli mukana myös toimintaelokuvasarjoissa Red ja The Expendables. Red ilmestyi 2010 ja Red 2 2013. The Expendables sai puolestaan ensi-iltansa 2010 ja The Expendables 2 2012. Jälkimmäinen sarja toi yhteen monia ikääntyviä toimintaelokuvien tähteä.[7] Uran loppuMoonrise Kingdomissa (2012) Willis oli poikkeuksellisesti yksinäinen poliisi, mutta samana vuonna ilmestyivät myös toimintajännäri Looper ja draamakomedia Lay the Favorite. Toimintaelokuva G.I. Joe: Kosto ilmestyi 2013, ja sen jälkeen Willis esiintyi Sin Cityn jatko-osassa Frank Millerin Sin City: A Dame to Kill For (2014). Musikaalikomediassa Rock the Kasbah (2015) Willis näytteli palkkamurhaaja ja Extractionissa kidnapattua entistä vakoojaa. Samana vuonna hän teki myös Broadway-debyyttinsä Stephen Kingin Piinan näytlemäsovituksessa.[7] Willis teki 2018 vuoden 1974 toimintaelokuvan Väkivallan vihollinen uusintaversion Death Wish ja vuonna 2019 Unbreakablen jatko-osan Glass.[7] Willisin viimeisten vuosien elokuvat olivat lähinnä suoraan DVD:lle julkaistuja pienen budjetin toimintaelokuvia, joissa Willis teki lyhyen roolin mutta joita mainostettiin Willisin nimellä.[12] Willisin perhe ilmoitti maaliskuussa 2022 näyttelijän lopettavan uransa afasian takia. Häiriö vaikuttaa kykyyn kommunikoida, ja monet elokuvantekijät ovat kertoneet Willisin terveyden selvästi heikentyneen viimeisten vuosien aikana. Hän oli monien mukaan menettänyt terävyytensä eikä muistanut enää vuorosanojansa. Willis sai repliikkinsä korvanappiin, ja koreografioiduissa toimintakohtauksissa jouduttiin käyttää sijaisnäyttelijää.[13] Ura muusikkonaWillis aloitti muusikon uransa lukion jälkeen soittamalla huuliharppua R&B-yhtyeessä Loose Goose. 1980-luvulla Willis levytti albumin nimeltä The Return of Bruno, jonka singlestä Respect Yourself tuli hitti. Myöhemmät kappaleet eivät menestyneet, vaikka Willis palasi studioon aina silloin tällöin. Willis on kuitenkin jatkanut muusikon uraansa ja esiintyi vuonna 2003 Irakissa Yhdysvaltain sotilaille yhtyeensä kanssa.lähde? Tyylillisesti hänen levytyksensä edustavat lähinnä valkoista soulia.[14] NäkemyksiäWillis on ilmaissut julkisuudessa tukevansa sotilaita, jotka sotivat Irakin sodassa, mutta ei ollut vakuuttunut siitä, että sota oli oikeutettu.[15] Vuonna 2003 hän lupasi miljoona Yhdysvaltain dollaria sille, joka saa Saddam Husseinin kiinni. Myöhemmin kävi ilmi, että armeijan säännöt kieltävät sotilailta palkkiot.[16] Vuonna 2005 hän lupasi miljoona dollaria vihjeestä, joka johtaa Osama bin Ladenin ja muiden Al-Qaida-terroristien pidättämiseen.[17] Joidenkin lähteiden mukaan Willis yritti listautua armeijaan Irakin sotaa varten, mutta armeija ei hyväksynyt Willisiä mukaan korkean iän takia.[18] Willis aiheutti kansainvälisen konfliktin Kolumbian kanssa, kun Willis kommentoi lehdistötilaisuudessa, että hänen mielestään Kolumbian huumekauppa on terrorismia ja että se tappaa yhdysvaltalaisia. Myöhemmin Willis joutui perumaan puheitaan, koska Kolumbia hermostui asiasta.[19][20][21] YksityiselämäWillis oli naimisissa näyttelijä Demi Mooren kanssa 1987–2000, ja heillä on kolme yhteistä lasta, Rumer (s. 1988), Scout (s. 1991) ja Tallulah (s. 1994).[22] Willis on seurustellut muun muassa Lara Flynn Boylen ja Maria Bravo Rosadon kanssa. Willis oli kihloissa Brooke Burnsin kanssa, mutta pari päätti erota vuonna 2004 kymmenen kuukauden seurustelun jälkeen.[23] Willis avioitui maaliskuussa 2009 valokuvamalli Emma Hemingin kanssa.[24] Pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi huhtikuussa 2012[25] ja toinen tytär 2014.[26] Vuonna 2006 Willis muutti Los Angelesista New Yorkiin, Trump Toweriin.[27] Lisäksi Willis omistaa talon Malibussa, Kaliforniassa, maatilan Montanassa ja useita asuntoja Sun Valleyssa Idahossa. Haileyn Idahossa Willis myös omistaa The Mint Barin ja The Liberty Theaterin. Willis haastoi elokuussa 2006 kiristyksestä oikeuteen vanhan ystävänsä, joka uhkasi julkaista yksityiskuvia ja levittää valheita Willisistä.[28] Maaliskuussa 2022 kerrottiin Willisin sairastavan afasiaa ja lopettavan sen vuoksi näyttelijän uransa.[29] Helmikuussa 2023 Willisin kerrottiin sairastavan otsalohkodementiaa.[30] Filmografia
DiskografiaAlbumit
Palkinnot ja tunnustuksetElokuva ja televisio
Lisäksi Willis on ollut ehdolla Golden Globen saajaksi kolme kertaa vuosina 1986, 1988 ja 1990. TunnustuksetLokakuussa 2006 Willis sai tähden Hollywoodin Walk of the Famelle. Tähti sijaitsee Hollywood Bulevardilla Graumanin kiinalaisen teatterin edustalla osoitteessa 6915 Hollywood Blvd.[32]
Kirjallisuus
Lähteet
Aiheesta muuallaWikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bruce Willis.
Information related to Bruce Willis |
Portal di Ensiklopedia Dunia