Andreas Peter Henrik Hintze^[1] (ven. Андрей Иванович Гинце, Andrei Ivanovitš Gintse; 21. maaliskuuta 1827 Johannes, Viipurin lääni, Suomen suuriruhtinaskunta – 11. helmikuuta 1898 Johannes) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraali, joka toimi Sahalinin ensimmäisenä kuvernöörinä.^[2]

Andreas Hintzen vanhemmat olivat Rokkalan lasitehtaan peilimestari, myöhemmin lääninsihteeri Johan Hintze ja Amalia Altman.^[3] Hän kävi yksityiskoulun ja liittyi aliupseerina toiseen suomenmaalaiseen linjapataljoonaan vuonna 1844. Hintze siirrettiin Libaun jalkaväkirykmenttiin vuonna 1849. Hän osallistui sotatoimiin Unkarissa ja oli Krimin sodan aikana Liivinmaan ja Kuurinmaan rannikkovartiostossa.^[2]

Hintze siirrettiin vuonna 1857 ensimmäiseen tarkk’ampujapataljoonaan. Vuonna 1864 hänestä tuli 13. tarkk’ampujapataljoonan komentaja. Vuodesta 1876 Hintze komensi Nizovskin 23. tarkkampujarykmenttiä ja vuonna 1882 hänet nimitettiin kenraalimajurina Itä-Siperian tarkkampujaprikaatin päälliköksi.^[2]

Hintze nimitettiin Sahalinin sotilaskuvernööriksi vuonna 1884. Hän työskenteli aktiivisesti vankisiirtolana käytetyn saaren elinolojen ja infrastruktuurin järjestämiseksi. Hintze erosi armeijan palveluksesta vaimonsa sairauden takia vuonna 1888.^[2] Hän palasi Suomeen ja osti seuraavana vuonna Kirjolan kartanon Georg von Alfthanilta.^[3]