Ö
Ö (ö) on suomen aakkosten viimeinen eli 29. kirjain. Ö-kirjaimen nimi on suomen kielessä öö ja äännearvo [ø]. Ö on skandinaavinen erikoismerkki eli ääkkönen eli skandi. Muita skandeja ovat Ä ja Å. Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen Ӧ (ӧ) on yhdennäköisyydestään huolimatta eri merkki Unicode-merkistössä. Ö suomen kielessäÖ-kirjaimella merkitään suomen kielessä etuvokaalia, joka kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA) merkitään [ø]. Ö-kirjain on kuulunut suomen kirjakieleen jo sen alkuajoista 1500-luvulta lähtien. Aluksi ö:llä ei ollut pisteitä, vaan niiden paikalla oli pieni e-kirjain.[1] Äänne [ø] tai [ø:] lienee suomen kielessä suhteellisen nuori ja harvinainen. Diftongit yö ja öy sen sijaan ovat vanhempia.lähde? Ö muissa kielissäÖ-kirjain sisältyy ruotsin, viron, unkarin, turkin, azerin, turkmeenin, tataarin ja krimintataarin aakkosiin ja näissä kielissä se vastaa äännettä [ø]. Lisäksi Ö sisältyy islannin aakkosiin. Ruotsin kielessä ö-kirjain kirjain vastaa äänteitä [øː] (sanassa öl), [ø] (sanassa kött) ja [ɶ] (sanassa dörr). Saksan kielessä Ö on umlaut-äännemuutoksen alainen O. Se ei ole erillinen kirjain eikä se kuulu aakkosiin muuna kuin O:n varianttina. Ö-kirjain voidaan saksassa korvata yhdistelmällä oe, joka kuitenkin on toissijainen merkintätapa. Ö-kirjaimen muoto on lainattu suomeen saksan umlaut-O:sta, mutta suomen Ö ei perustu umlaut-äännemuutokseen, joten se ei ole umlaut-merkki. Norjan ja tanskan kielissä Ö-kirjainta vastaa Ø-kirjain. Muita esitystapoja
Katso myösLähteet
Aiheesta muualla
Information related to Ö |
Portal di Ensiklopedia Dunia